Elämää yli aitojen – Oskari Mörö

Maxim-urheilija, suomalaisen yleisurheilun tähti, Oskari Mörö, on kamppaillut loukkaantumisien ja kuntoutuksen tuomien haasteiden kanssa viimeiset vuodet. Oskari avaa blogi-sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa viimeisien vuosien kulkua, ylä- ja alamäkiä.

 

Kesäkelit puskevat päälle ja monella yleisurheilijalla on kauden aloitus kiivaimmillaan. Tahmaiset talvirenkaat on vaihdettu kesäkumeihin ja kiihtyvän vauhdin mukana dopamiinitasot nousussa. Kesän kilpailukalenteri on kokonaisuudessaan hahmottumassa ja kisajännitys alkaa näkymään orastavana aamupahoinvointina. Maksaisin maltaita, jotta olisin itse tuossa asemassa.  

 

Kelataan ajassa tovi taaksepäin. 

Käydään kurkkaamassa niinkin ammoista aikaa kuin syksy 2021. Otin tuolloin urani suurimman riskin urheilun saralla, tosin tarkkaan harkitun. Kutsuin sitä vuosikymmenhuolloksi. Lonkka operoitiin, poistettiin mm. hankaava ja pitkään kiusannut lisäluun palanen. 5 viikkoa myöhemmin puhdistettiin toisen jalan polvi. Samaan kuntoutuskonkurssiin puhtaalta pöydältä ajamaan uusia asetuksia sisään. Projekti oli pitkä, mutta syksy ja talvi meni yllättävän rattoisasti pappajumpan ja avoimen väylän opintojen pitäessä mielen virkeänä. Talven resepti oli pitkälti villasukkajumppaa, kuntopiiriä ja kävelylenkkejä painoliivillä ja vesijuoksua (ilman painoliiviä). Tiukimpina aikoina mielessä kävi myös vesijuoksu painoliivillä.  

Fiilis kun bambi jäällä

Alun rumbasta kuitenkin selvittiin ja ensimmäiset lajinomaisemmat juoksuaskeleet pääsin ottamaan synttäripäivänä 31.1.2022 Teneriffan leirillä. Fiilis kun bambi jäällä, mutta iso askel yhteiskunnalle! 

Kevät ja kesä oli yhtä roller coasteria: 2 askelta taaksepäin, 3 eteenpäin. Joskus suhteet menivät toisin päin. Lonkan kuntoutusvaiheet etenivät ortopedin ja fysioiden mukaan kuitenkin erinomaisesti ja aikataulussa, nämä lausunnot antoivat luottoa pitkän prosessin aikana.  

Jobin postia kuitenkin tuli aina aitaharjoitteiden sekä kovimpien nopeus- ja voimaharjoitteiden jälkeen. Eritoten leikkausarven paksuuntuminen ja oheneminen aiheutti kitkaa ja joka päivä tuntui olevan erilainen.  

Kalevan Kisojen 400 m lähtöviivalla

Alter G tamppailujen ja 7 spesifimmän pikajuoksuharjoituksen jälkeen löysin itseni kuitenkin Kalevan Kisojen 400 m lähtöviivalta elokuun 5. päivä. Kaipasin kovasti kilpailutilannetta, -ympäristöä, -kavereita, -kuumotusta. Lähtökohtiin nähden 48 alkuinen loppuaika oli kova tulos, vaikkakin jäin täpärästi finaalin ulkopuolelle ja oma potentiaali on ihan muissa ajoissa. Oli kuitenkin tärkeä tunne saada kokea kisan tuoma adrenaliiniryöppy, joka hetkellisesti poisti kurjat tuntemukset lantion seudulta. Loppusuoran koittaessa sitä tosin kerkesi miettimään mihin tivoliin sitä on taas tullut hypättyä mukaan. Maisema ei vaihtunut ja pajatso pyöri silmissä. Videolta näin jälkikäteen, että eteenpäin kuitenkin mentiin. Ennen kaikkea isossa kuvassa. 

Tavoite Ruotsi-ottelusta kariutui

Viimeisin tavoite come back kaudelle oli niinkin kunnianhimoinen kuin päästä uuden stadikan avajaisiin kisaamaan Ruotsi-otteluun. Ihan sama mikä laji, mutta siellä halusin olla mukana ja se piti motivaatioroihua yllä loppukesän joka ikinen päivä. 4x400m viestijoukkue oli se realistisin paikka päästä joukkueeseen, moukarin tai kuulan osalta todennäköisyydet olivat huomattavasti pienemmät. No, oma vauhti ei riittänyt stadikalle muutoin kuin kampaviineriosastolle katsomon puolelle.  

Opetus kuitenkin se, että omassa päässä olin pitkään päättämässä kuntoutuskautta ison yleisön edessä uudistetulla stadikalla Suomi-paita päällä sen realiteetin sijaan, että koko kaudesta oli povattu kuntoutuksen täyteistä välivuotta. Vahva ja joskus sokeakin usko omiin kykyihin sopivin välitavoittein auttoi jokapäiväistä graindaamista ja piti liekkiä yllä vaikeinakin päivinä.  

 

Kausi 2023 antaa lupauksia paremmasta

Olen viettänyt kautta 2023 lähestyttäessä yhteensä n. 14vkoa etelän lämmössä. Panin merkille, että 30 v täyttäneen operoidun nuoren miehen nivelet, jänteet ja kudokset eivät toimi yhteisymmärryksessä Suomen hyisen talven kanssa. Hallikaarteet ovat myös iso no-go omalla vammahistorialla. Kesälaji on kesälaji. Lähdin siis minimoimaan riskitekijät tulevaan kesään valmistautuessa. Tulipa talven aikana tuupattua jopa nopeustesteissä ennätys uuteen uskoon, mikä vahvisti entisestään luottoa tulevan kesän suhteen. 

Isoin riskitekijä on kuitenkin pysynyt koko ajan arjessa mukana: operoitu lonkka. Olosuhteiden hyödyntämisestä ja ajan kulumisesta huolimatta aitaharjoittelu on tuottanut toistaiseksi isoja ongelmia ja päänsärkyä. Liikkuvuus on priimaa, mutta liikeradan muutoksesta johtuvat tekijät ja hermoärsytys on närkästyttänyt mieltä ja kehoa paikoin erittäin paljon. Tilanteen eskaloituessa on jouduttu ottamaan pitkähkö tauko kaikesta juoksuharjoittelusta kriittisen kevään aikana. Raajan kokonaisvaltainen hermosärky, puutuminen ja heikkous on vienyt hetkittäin iloa myös arkisista askareista. Kun oman intohimon toteuttaminen viedään pois, on ollut mahdotonta välttyä myös henkisen puolen haasteilta. Burn outin ja ahdistuksen oireet olivat hetkittäin vahvasti läsnä, eikä sali-, pyörä- ja uimatreenien hinkkaaminen hetkeen kiinnostanut lainkaan. 

Perspektiiviä ja ulkopuolista apua

Alansa asiantuntijoiden ja vertaistuen avulla on kuitenkin saatu hymy takaisin huulille ja asettamaan elämän kommellukset uuteen perspektiiviin. Life is life, kuten Opus meitä ohjeistaa. Aina löytyy joku polku minkä kautta solmuja lähdetään ratkomaan. Tällä hetkellä painetaan niska limassa kovaa voimaharjoittelua, jonka 8 viikon projekti on kääntymässä loppusuoralle. Tavoitteena saada rakenteet sekä stabilaatio- ja voimatasot kestämään ensin säännöllistä iskuttavaa harjoittelua ja sitä kautta kansainvälistä huippuvauhtia. 

Tavoitteista ja unelmista ei olla tingitty, vaikka matka hyvin kuoppainen näyttää olevan. Kovan voiman kautta on päässyt myös purkamaan sisällä vellovaa aggressiota tekemisen kautta ja ai että siitä on nauttinut.  

Eat-sleep-train-repeat

Myös huippu-urheilijan identiteetin varustetun urheilijan elämään on taas päässyt täysillä kiinni uuden projektin myötä. Nauttimaan siitä urheilijan tylsästä mutta kehittävästä kaavasta; eat-sleep-train-repeat. Sitä on ollut ikävä. 

Tulevasta kesästä en lähde tässä tekstissä lupailemaan mitään muuta kuin sen, että huomenna nostellaan salilla taas isoja rautoja. Myös sen, että kaikki tehdään sen eteen, että vahvempana palataan kisaradoille, kun sen aika koittaa.  

Viime vuodet ovat vaatineet ja opettaneet paljon uudenlaista suhtautumista asioihin, eritoten mentaalipuolen hallintaa sekä vastoinkäymisten ja haasteiden kanssa elämistä sekä niiden voittamista. Otankin hetkeksi Maxim-blogin viestikapulan vasempaan kämmeneen ja tulen seuraavassa tekstissä jakamaan omia kokemuksia ja toimivaksi todettuja keinoja mentaalipuolen hallinnasta ja arjen haasteiden ylipääsemisestä. Jokaisella meistä on elämässä omia aitoja ylitettävänä. Seuraavaan kertaan siis. 

 

Oskari