52 vuotta, aikuisurheilija ja triathlonisti Keravalta
Maxim-urheilija vuoden 2022 alusta lähtien
Olen harrastanut triathlonia vuodesta 2014 lähtien, mutta systemaattisen lajiharjoittelun aloitin vasta vuonna 2018. Edustamani seura on Keravan Uimarit Triathlon ry ja olen Suomen Triathlonliiton Age Group maajoukkueen jäsen.
Parhaat saavustukseni: Ironman Tallinnan täydenmatkan kilpailujen kakkossijat vuosina 2019 ja 2021, joista jälkimmäisestä ansaitsin osallistumisoikeuden Ironman täydenmatkan maailmanmestaruuskilpailuihin Havaijin Konalle lokakuulle 2023. Tämä kilpailu on muodostunut käsitteeksi triathlonistien keskuudessa ja on monen urheilijan unelma.
Olen aikuisurheilija, joten urheilu on minulle harrastus. Treenaaminen tarkoittaa työelämän ja harrastuksen yhdistämistä sekä tasapainoilua niiden välillä. Havaijin kisapaikan ansaitsemisen jälkeen treenaamisesta on tullut astetta tavoitteellisempaa, mutta siitä huolimatta hommaa vedetään ilon kautta pilke silmäkulmassa.
Ajatus triathlonista kypsyi pikkuhiljaa muutaman vuoden aikana. Aloin harrastaa juoksua, koska lapseni oli pieni ja tiettyyn kellonaikaan sitova harrastus ei ollut realistinen. Juoksu oli kätevä tapa hyödyntää aikaa sillä välin, kun lapsi oli omissa harrastuksissaan. Vastaani tuli usein mainoksia erilaisista triathlon -tapahtumista ja työkaverini innoittamana päätin tarttua haasteeseen. Olen lapsena uinut kilpaa, joten uiminen oli tekniikan osalta jo pitkälti hallussa. Ainut uusi laji oli siis pyöräily, joka sekin tuntui sellaiselta, jonka voisin oppia.
Kun liityin paikalliseen Keravan Uimarit -seuraan vuonna 2010, vei uinti kuitenkin muutamaksi vuodeksi mennessään. Seurakavereiden innoittamana osallistuin kansallisiin Masters-mestaruusuintikilpailuihin ja veipä matka jopa PM- ja MM-kisoihin. Triathlon kuitenkin kutkutti mieltä ja viimein halusin keskittyä siihen. Aluksi tein itse omat treeniohjelmani, mutta keväällä 2017 sairastuin sydänlihastulehdukseen ja päätin, että siitä toipumiseen tarvitsen apua. Siinä vaiheessa astui mukaan nykyinen valmentajani, Pasi Vuori, joka ensin auttoi minua toipumaan ja sen jälkeen asetettiin ensimmäinen täysmatka tavoitteeksi elokuulle 2019.
Minusta triathlonissa parasta on lajin monipuolisuus. Varsinkin kun ikää tulee lisää, keho ei kestä yksitoikkoista tekemistä, ja triathlonissa voi aina tehdä jotain. Toiseksi parasta on se, että triathlon on kaikille, sinun ei tarvitse olla superihminen vaan jokainen voi uida, pyöräillä ja juosta oman kykyjen mukaan. Tapahtumia ja kilpailujakaan ei tarvitse pelätä, matkoja löytyy jokaiselle jotain, kaiken tasoiset mahtuu mukaan ja kaikkien saavutuksista iloitaan.
Treenit sujuvat ulkoilmasta nauttien ja varsinkin pyöräillessä myös maisemia ehtii ihailemaan. Triathlonissa kivaa on myös ystävät, joita tapaa treeneissä, leireillä ja kilpailuissa. Triathlon -yhteisö on innostunut, mukaansa tempaava ja toisiaan kannustava. Minulla aina on ollut tunne, että jokaisen saavutusta arvostetaan. Triathlon porukkaa kuvaa yhteenkuuluvuuden tunne.
Kun kysytään, mikä on ollut mieleenpainuvin hetki, niin aina ensimmäisenä tulee mieleen ns. ”eka kerta”; ensimmäinen puolimaraton, ensimmäinen maraton, ensimmäinen triathlon puolimatka, ensimmäinen triathlon täysmatka. Mutta jos yksi pitäisi mainita, niin kyllä se on ensimmäinen triathlon täysmatka vuonna 2019 Tallinnan Ironman -kisassa, joka oli samalla minun 50-vuotis syntymäpäiväjuhlani. Mukanani oli 20 hengen kannustusjoukko, jonka siivittämänä saavutin maaliviivan ja hopeasijan kilpailussa. Koko kisa meni suunnitellusti, olin täysin valmis koitokseen. Olin onnellinen, kun pääsin lähtöviivalle ja vielä onnellisempi, kun olin maaliviivalla. Sitä reissua en unohda ikinä.
Monipuolisuus on aina leimannut minua sekä työelämässä että liikuntaharrastuksissa. Siksi triathlonin sopii minulle hyvin. Koen myös, että uinti, pyöräily ja juoksu on perusliikuntamuotoja, joista on ollut helppo tehdä itselleni elämäntapa. Innostun helposti, haluan haastaa itseäni ja asettaa tavoitteita. Ne motivoivat minua ja koska olen sitoutunut ja pitkäjänteinen, tavoitteellisuus tuo minulle iloa ja hyvää mieltä. Varsinkin iän myötä korostuu onnellisuus siitä, että liikun koska mä voin. Liikunta on minulle kokonaisvaltaista kehon terveyden hoitoa.
En usko, että olisin yksin selvinnyt ensimmäisestä täydestä matkasta Tallinnan Ironman -kisassa, niin hyvin kuin se menikin. Usein ajatellaan, että pitää olla ammattiurheilija, jos on oma valmentaja. Minullakaan ei ole varsinaista urheilijataustaa vaan olen hurahtanut näin tavoitteelliseen treenaamiseen vasta keski-iällä. Minulle valmentajan mukana olo on tuonut vapautta keskittyä treenaamiseen, luonut uskoa omaan tekemiseen, hän on kannustanut ja tukenut tiukoissakin paikoissa. Hyvä valmentaja on kuin työelämässä hyvä esimies, hän saa sinusta parhaimman esiin. Valmentajani tärkeimpiä teesejä lienee, että katsotaan isoa kuvaa eikä hötkyillä turhia. Tärkeintä on keskittyä olennaiseen; ”Silloin kun mennään hiljaa, niin mennään oikeasti hiljaa ja kun mennään kovaa, niin kans mennään!” Näillä ajatuksilla tämä tavis etenee tavoittelemaan Havaijin maaliviivaa.
Maxim urheiluravinteiden tuki mahdollistaa minulle laadukkaan valmistautumisen Havaijia varten. Ravitsemus ja energia on tärkeässä roolissa kestävyysurheilussa ja erityisesti pitkillä matkoilla, mutta ei pelkästään kisatilanteissa. Treenit voivat olla joko pitkiä tai rankkoja, jolloin sujuva energian saanti on tärkeää. Minulle on oleellista tietää, että Maxim sopii keholleni ja saan kaipaamani hyödyn. Itse tuotteiden lisäksi koen Maximin tuen ylipäätään kannustavana ja motivoivana. Olen ylpeä saamastani tuesta!
Olen vahvasti koti-ihminen ja rentoudun mielelläni kotioloissa ihan tavallisten asioiden parissa. Talvisin tulee löhöiltyä sohvalla leffoja katsellen, mutta kesällä puuhastelen kukkien parissa. Riittävä ruoka, uni ja lepo ovat myös tärkeitä rentoutumiskeinoja minulle. Onneksi minulle on suotu hyvä ruokahalu ja mainiot unenlahjat, joten näitäkin pääsen toteuttamaan sujuvasti.
Seuraa Katrin treenikuulumisia ja matkaa kohti Havajia Instagramissa @ka_tri226
